Antero Kare

Antero-ja-Myanndash-1024x682@2x

Tintype kuva: Annabelle Antas

KULTIMA
Antero Kareen viimeaikaisissa aiheissa on nähty koralliriutta ja vaikkapa vanheneva tammen kelokanto. Miten kovana pidettyä keramiikkaa voidaan katsella näin pehmeästi?

Tammi kyllä pitää paikkansa, se oli yksi hänen kiinnostuksen kohteensa Lontoon vuotena, ja nyt matkat ovat kohdistuneet etelä-Ruotsin vanhoihin lehtimetsiin. Viimeisin veistossarja on saanut kuitenkin nimensä Keski-Lapin jääkauden jälkeisistä kallioperän siirroksista: Kultima, Sevetti, Suasselkä, Riikonkumpu…

Elämän historia vei aiheet evoluutioon ja sen todistajaan geologiaan jopa niin pitkälle, että hänen kehittämänsä käsitetaiteellinen projekti löysi jälkifossiileita Saana -tunturilta, ensimmäisenä Suomessa.

Kilpisjärven ja Haltin alueilla vanhan peruskallion, iältään 2,8 miljardia vuotta, päälle oli työntynyt kambrikauden vaihteessa Kaledonidinen laatta. Koko Saanan maan päällä näkyvä osa kuuluu tähän nuoreen, vain noin 500-400 miljoonaa vuotta vanhaan kerrostumaan. Sen alin osa Dividal -ryhmä paljasti nyt tuon muinaismeren jälkifossiileja, Treptichnus yhtenä esimerkkinä kambrikauden  räjähdysmäisen nopeasta lajien synnystä. Matomaisten eliöiden ryömimisjäljet savessa ovat nyt kivisiä dokumentteja yhdestä maapallon elämän synnyn perustapahtumasta.

Kuumuus, energia, paine, aineen olomuodon muuttuminen ovat keramiikan oleellisia tekijöitä, ikäänkuin jäljitelmiä laavan purkautumisesta tulivuoresta, sen löytäessä oman kiinteän muodon jota ei aikaisemmiin ollut olemassa.

Draamaa Kareen uusi tuotantokin sisältää. Muinaistaiteen teemasto on läsnä, nyt kuitenkin yhdistettynä geologiaan, maankuoren muuttumiseen ja orgaanisten luonnontapahtumien värikkyyteen. Kun veistoksen kiertää, kaikista näkökulmista näkyy erilainen kertomus.

Kuvatarinoiden yksityiskohdat alleviivaavat sitä miten aine muuttuu ja lisääntyy. Bioaine, geomateriaali ja mielikuvien yhdistelmäkyky aikaansaavat uustodellisuuden, mahdollisten maailmojen semantiikan: virta, vuoristo, maanliukuma, pallo, kieleke, muurahaisten reiät maassa, talvijää, rotko, painovoima, siipi, sisätila, aikatasot ja ilmiöt hakevat muotoaan magman tavoin.

Saanan alaosissa aikataso on 500 miljoonaa vuotta. Länsi-Lapissa aikataso on noin sadoissatuhansissa-kymmenissätuhansissa vuosissa. Maansiirtymät ja maanjäristykset ovat siellä mannerlaattojen liikkeiden seurauksia ja kovin nuoria, jääkauden jälkeisiä, postglasiaalisia.

Vyöhykkeet liikkuvat ja aiheuttavat edelleen maanjäristyksiä, jättäen maisemaan useiden metrien korkuisia ja kymmenien kilometrien pituisia siirrosramppeja. Täältä Kare käyttää lisää nimiä: Pasmajärvi, Korteaavankummut…

Someron pellot ovat jääkauden kehittämiä muinaisia merenpohjia. Someron Kivimeijerin alla on savea 40 metrin syvyydeltä. Tästä punasavesta, sisältäen paljon rautaa, Kare muokkaa veistoksensa. 1040 astetta lämpöä kovettaa sen kiveksi ja sulattaa sen päälle lasitteiden mineraalit. Kaikki aineet ovat muuttaneet olomuotonsa ja ryhtyneet tarinan kertojiksi.

Lataa CV
Lataa kuva (Tintype kuvaaja: Annabelle Antas)