Viattomuuden ulkorajat

Maalaus on  kuva  sen näkemisestä mitä ei voi nähdä. Koetan tehdä näkyväksi sen minkä tunnen todelliseksi. Nyt tuntui välttämättömältä maalata tämä hajoamisen kuva. Muutos ympärillämme niin nopeaa että vain menneen ja tulevan kaksoisvalotus voi jotenkin vastata kokemustamme siitä. Sisäinen ja ulkoinen näkyvät limittäin.

Kauan maalasin luonnon häikäisevän kauneuden tuomaa energian ja oivalluksen ilmestystä. Viime vuosina olen tuntenut tulleeni viattomuuden ulkorajoille. Ympäristömme on musertavassa muutoksessa. Tuulee niin että tukka päästä lähtee. Mutta me katsomme toisaalle sillä vielä on mahdollista elää mukavaa elämää. Todellisuuden ja mielikuvan välinen ero on tärkeä osa aihettani. Minua askarruttaa se muutos jota emme ole huomanneet. Mielessäni monet elämän aikakerrokset ovat samanaikaisesti läsnä.

Maalausteni lähtökohtia ovat olleet niin hetket kotimaamme kansallismaisemissa kuin  kohtaamiset lähimetsän räkämäntyjenkin kanssa, yhtä juhlavina.  Yhteyttä luontoon pitää merkityksellisenä lähes jokainen suomalainen. Meissä kimaltelee mielikuva koskemattomista erämaista ympärillämme  Voimakasta luontosuhdetta pidämme erityisen suomalaisena ominaisuutena.

Maailma on täynnä voimaa ja pakahduttavaa kauneutta, mutta myös kauhua. Tietoisuus arvokkaimman omaisuutemme – meitä ylläpitävän luonnon – tuhoutumisesta on tullut osaksi maalausteni kuvastoa.   Pysyväksi uskomani maisema on muuttunut.