Maalaaminen on minulle ajattelua – intuitiivista ja fyysistäkin etsimistä ja erehtymistä ja riskien ottamista.

Väri on tunteiden tulkki ja ihana maaliaine. Lisään ja poistan, käytän pensseleitä, palettiveitsiä, rättiä ja vaikka rukkasia. Tykkään sekoitella värejä – se on runoilua -ajattelen, lämpötilat, kontrastit – maalaaminen on kivaa! Esittävää tai ei esittävää, se ei ole merkityksellistä. Pääasia, että maalauksessa on sisältöä – ilmaisua, elämyksellisyyttä, ei vain sieviä sävyjä.

Olen jonkunlainen maisemamaalari – Inspiroidun vuodenajoista, valosta, puista, kukista ym. hauskan muotoisista marjoista. Kaupunki on minun maailmani

puistoineen ja kaikkineen – marraskuisine asfalttifiiliksineen. Tämän ajan kamalat tapahtumat sodat ja hullut ihmiset aiheuttavat vahvan tunnereaktion minussa. En ainakaan halua maalata masentavia maalauksia.